Sarah J. Maas: Throne of Glass

Meet Celaena Sardothien.
Beautiful. Deadly.
Destined for greatness.

In the dark, filthy salt mines of Endovier, an eighteen-year-old girl is serving a life sentence. She is a trained assassin, the best of her kind, but she made a fatal mistake: she got caught.

Young Captain Westfall offers her a deal: her freedom in return for one huge sacrifice. Celaena must represent the prince in a to-the-death tournament—fighting the most gifted thieves and assassins in the land. Live or die, Celaena will be free. Win or lose, she is about to discover her true destiny. But will her assassin’s heart be melted?

Luin Throne of Glassit noin kuukausi sitten ahmimalla ja kaikki kolme putkeen, tietenkin. Tästä bloggauksesta saattaa tulla vähän sekava, koska kirjojen tapahtumat on alkaneet mennä mun päässä jo vähän sekaisin. Yritetään kuitenkin.

Celaena Sardothien on Adarlanin salamurhaaja: hänen nimensä lausutaan kuiskaten ja pelolla. Hänen maineensa on kiirinyt laajalle, eikä monikaan tiedä, että ihminen nimen takana on itseasiassa teini-ikäinen tyttö. Nuoresta iästään huolimatta Celaena on paras kaikista, sillä hänet on kouluttanut kuuluisa varas Arobynn Hamel.

Celaena teki kuitenkin 16-vuotiaana yhden virheen ja jäi kiinni. Tarinan alussa hän suorittaa rangaistustaan Endovierin suolakaivoksessa orjana. Vapaus kuitenkin koittaa, kun Celaenalle tehdään tarjous: jos hän edustaa prinssiä kilpailussa muita varkaita vastaan, hän saa vapautensa tietyin ehdoin. Celaena suostuu tarjoukseen ja hänet kuljetetaan kruununprinssi Dorianin luo kuninkaalliseen linnaan valmistautumaan koitokseen. Linnassa vaanii kuitenkin pimeä voima, joka tappaa muita kilpailijoita yksi kerrallaan. Kaikkien linnassa olevien henki on vaarassa ja heidän kohtalonsa jää nuoren salamurhaajan harteille.

Celaenan hakee kaivoksesta kuninkaan kaartin kapteeni Chaol Westfall. Yllätys yllätys, myös Chaol on nuori ja menestynyt. Chaol kouluttaa kaivoksissa heikentynyttä Celaenaa kohti koitoksia. Heidän välilleen muodostuva ystävyys ja kumppanuus on omassa mielessäni kirjan parasta antia jo alusta lähtien. Siksi olin hetken hieman nyreissäni, kun prinssi Dorian luikerteli itsensä Celaenan suosioon. Kolmiodraamaa siis havaittavissa ja se toisaalta, jos mikä, on viihdyttävää seurattavaa. 

Celaenan ja Dorianin suhde on hellyyttävä, mutta jollain tavalla Dorian ei koskaan oikein yllä Celaenan tasolle. He ymmärtävät toisiaan tavalla, johon taas Chaol ei kykene, ja siksi toimivat mielestäni paljon paremmin yhteen ystävinä kuin rakastavaisina. Chaolin ja Celaenan päätyessä yhteen taas virnuilin kirjalle kuin mikäkin idiootti. He ovat tarkoitettuja toisilleen. (Ajattelin tässä vaiheessa. Tämäkin tulee tulevien osien myötä muuttumaan... Ehkä.)

Pidin jollain tapaa kovasti Celaenan hahmosta. Mietin kirjan alussa, miten 18-vuotiaasta tytöstä tehdään uskottavasti kylmäverinen murhaaja, mutta siinäkin Maas oli onnistunut yllättävän hyvin. Jako arkisen Celaenan ja salamurhaa-Celaenan välillä oli osin jopa hyytävä. Nautin myös siitä, että Celaenalle oli annettu ihan hassujakin piirteitä, kuten hänen innostuksensa shoppailuun ja vaatteisiin.

Kaiken kaikkiaan Throne of Glass oli mielestäni hyvä tarina. Maailma oli hyvin rakennettu, eikä mikään tuntunut keinotekoiselta. Hahmotkin olivat suurimmaksi osaksi aidon ja uskottavan tuntuisia. Tykkäämisestäni voi ehkä kertoa sekin, että luin sarjan kaikki kolme ilmestynyttä osaa kahdessa viikossa. Bloggaukset tulossa siis niistäkin! Sopivasti seikkailua ja ihmissuhdedraamaa fantasian elementeillä höystettynä, bueno. 

Teos: Throne of  Glass

Kirjailija: Sarah J. Maas

Kustantaja: Bloomsbury, 2012

Sivuja: 404

Luettavaksi: e-kirja

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko.

Kvanttivaras osui käteeni kotikylän kirjastossa. Olen käynyt hiplaamassa sitä useaan kertaa kirjakaupassa, mutta olen jotenkin joka kerta epäillyt, että tarina jäisi minulta genrensä vuoksi kesken. Onneksi otin kirjan mukaan kirjastosta, sillä olin täysin väärässä tämän suhteen.

Kvanttivarkaan juonen summaaminen tuntuu omassa päässäni lähes mahdottomalta, mutta yritetään. Lyhykäisyydessään se menee näin: Jean le Flambeur, mestarivaras, on nalkissa dilemmavankilassa, josta pakeneminen on mahdotonta. Hänet kuitenkin pelastaa Mieli-niminen nainen. Vapaudella on hintansa, sillä Jean jää Mielelle palveluksen velkaa. Voidakseen maksaa velkansa Jeanin on kuitenkin otettava selvää kuka hän on ollut edellisessä elämässä. Hänen entisen minänsä rikokset jahtaavat häntä läpi universumin ja saattavat sekä Jeanin että hänen läheisensä vaaraan.

Tarinassa seikkaillaan avaruudessa: Mars on asuttu, ihmisten mielet voidaan herättää kuoleman jälkeen uudelleen henkiin, aika on valuuttaa, oman itsensä voi suojata gevulotilla, ruoka tehdään valmistimella ja pahiksia ammutaan kvanttipisteaseilla. Alussa maailmaan sisään pääseminen tuntui työläältä, mutta mitä enemmän kirjaan syventyi, sitä paremmin kaikki kävi järkeen. Logiikka ja tietynlainen tieteellisyys hallitsivat itseasiassa koko romaania (ylläripylläri, se on scifiä), mutta se ei haitannut ollenkaan. Ennemmin huomasin googlettavani asioita ja yrittäväni ymmärtää joitakin fysiikan teorioita kuin yökkiväni kaikille tieteisviittauksille. Rajaniemen koulutus ja omat intohimot paistavat tekstistä läpi, mutta se vain ja ainoastaan lisää maailman todentuntuisuutta.

Jeanin hahmo oli kaikessa monimutkaisuudessaan viehättävä. Hänen ajatuksistaan ei kertaakaan päässyt perille, mihin vaikuttaa tietysti myös Rajaniemen tapa kertoa. Hän jättää joitakin kohti tarinassa kertomatta ja ohjaa lukijan muualle, minkä aikana varas on ehtinyt tehdä yhtä ja toista. Jean tuntuu olevan pohjimmiltaan hyvä mies, vaikka varas onkin. Huomasin koko tarinan ajan toivovani Mielen ja Jeanin välille jotain sutinaa ja jossain kohtaa siihen jo päästiinkin. Kohtaus oli vaan harmittavasti kuvattu Mielen näkökulmasta, kun olisin halunnut tietäää mitä Jean aiheesta ajattelee. Jäin hämmenyksiin loppujen lopuksi siitä, mihin näiden kahden ystävyys onkaan menossa. 

Loppuratkaisusta sen verran (jos et halua lukea spekulointia, lopeta lukeminen nyt!), että pääpahis tuli lopulta aika puskista. Loogisesti hänetkin oli nivottu mukaan ja motiivitkin oli kohdallaan, mutta mysteereitä jäi tämänkin herran päälle vielä aika monta. Epilogi (tai kuten kirjassa sanottiin, välinäytös) hämmensi soppaa entisestään, joten mun on varmaankin hipsittävä kirjastoon lainaamaan tästä kakkososa.

Teos: Kvanttivaras

Kirjailija: Hannu Rajaniemi

Kustantaja: Gummerus, 2010

Sivuja: 440

Luettavaksi: kirjastosta