Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Jean le Flambeur on mestarivaras, huijari, josta tiedetään vähän mutta jonka teoista on kuultu kaikkialla. Hän teki kuitenkin yhden virheen ja maksaa siitä nyt virtuaalisessa dilemmavankilassa, jossa vangit pelaavat loputtomia kuolettavia pelejä tuhansia itsensä kopioita vastaan. Kunnes Mieli-niminen nainen tarjoaa hänelle mahdollisuuden vapauteen. Hänen on vain vietävä loppuun yksi keikka, jossa hän ei aikanaan aivan onnistunut…

Kvanttivaras on säkenöivä romaani tulevaisuuden aurinkokunnasta, jossa Marsin kaupungit liikkuvat, muistot ovat jaettavissa ja aika on kirjaimellisesti rahaa. Se on kansainvälinen menestysteos ja tieteiskirjallisuuden tuleva klassikko.

Kvanttivaras osui käteeni kotikylän kirjastossa. Olen käynyt hiplaamassa sitä useaan kertaa kirjakaupassa, mutta olen jotenkin joka kerta epäillyt, että tarina jäisi minulta genrensä vuoksi kesken. Onneksi otin kirjan mukaan kirjastosta, sillä olin täysin väärässä tämän suhteen.

Kvanttivarkaan juonen summaaminen tuntuu omassa päässäni lähes mahdottomalta, mutta yritetään. Lyhykäisyydessään se menee näin: Jean le Flambeur, mestarivaras, on nalkissa dilemmavankilassa, josta pakeneminen on mahdotonta. Hänet kuitenkin pelastaa Mieli-niminen nainen. Vapaudella on hintansa, sillä Jean jää Mielelle palveluksen velkaa. Voidakseen maksaa velkansa Jeanin on kuitenkin otettava selvää kuka hän on ollut edellisessä elämässä. Hänen entisen minänsä rikokset jahtaavat häntä läpi universumin ja saattavat sekä Jeanin että hänen läheisensä vaaraan.

Tarinassa seikkaillaan avaruudessa: Mars on asuttu, ihmisten mielet voidaan herättää kuoleman jälkeen uudelleen henkiin, aika on valuuttaa, oman itsensä voi suojata gevulotilla, ruoka tehdään valmistimella ja pahiksia ammutaan kvanttipisteaseilla. Alussa maailmaan sisään pääseminen tuntui työläältä, mutta mitä enemmän kirjaan syventyi, sitä paremmin kaikki kävi järkeen. Logiikka ja tietynlainen tieteellisyys hallitsivat itseasiassa koko romaania (ylläripylläri, se on scifiä), mutta se ei haitannut ollenkaan. Ennemmin huomasin googlettavani asioita ja yrittäväni ymmärtää joitakin fysiikan teorioita kuin yökkiväni kaikille tieteisviittauksille. Rajaniemen koulutus ja omat intohimot paistavat tekstistä läpi, mutta se vain ja ainoastaan lisää maailman todentuntuisuutta.

Jeanin hahmo oli kaikessa monimutkaisuudessaan viehättävä. Hänen ajatuksistaan ei kertaakaan päässyt perille, mihin vaikuttaa tietysti myös Rajaniemen tapa kertoa. Hän jättää joitakin kohti tarinassa kertomatta ja ohjaa lukijan muualle, minkä aikana varas on ehtinyt tehdä yhtä ja toista. Jean tuntuu olevan pohjimmiltaan hyvä mies, vaikka varas onkin. Huomasin koko tarinan ajan toivovani Mielen ja Jeanin välille jotain sutinaa ja jossain kohtaa siihen jo päästiinkin. Kohtaus oli vaan harmittavasti kuvattu Mielen näkökulmasta, kun olisin halunnut tietäää mitä Jean aiheesta ajattelee. Jäin hämmenyksiin loppujen lopuksi siitä, mihin näiden kahden ystävyys onkaan menossa. 

Loppuratkaisusta sen verran (jos et halua lukea spekulointia, lopeta lukeminen nyt!), että pääpahis tuli lopulta aika puskista. Loogisesti hänetkin oli nivottu mukaan ja motiivitkin oli kohdallaan, mutta mysteereitä jäi tämänkin herran päälle vielä aika monta. Epilogi (tai kuten kirjassa sanottiin, välinäytös) hämmensi soppaa entisestään, joten mun on varmaankin hipsittävä kirjastoon lainaamaan tästä kakkososa.

Teos: Kvanttivaras

Kirjailija: Hannu Rajaniemi

Kustantaja: Gummerus, 2010

Sivuja: 440

Luettavaksi: kirjastosta